Kisakausi alkaa pikkuhiljaa lähestyä, ensi kuu onkin jo melko kiireinen. On piristävää, kun lumet vähenee koko ajan ja maisema näyttää päivä päivältä kesäisemmältä. (...anteeksi että hoen tätä samaa koko ajan. :D) Tää on varmaan se paras treenivuodenaika, kun on kuivaa ja sopivan viileää...
  Ramin kanssa pidettiin puolivahingossa muutaman viikon tauko agilitystä. Viime viikolla, kun käytiin sitten treeneissä, olikin pikkukoirassa tuplasti vauhtia. Reilut pari viikkoa olisi siis seuraaviin virallisiin kisoihin, odotellaan jo innolla. :) Kontaktit tuntuu toimivan tosi kivasti, vain keppien eri kulmat tarvitsevat hieman treeniä. Tämä tuskin tulee olemaan ongelma, nyt kun on saatu pystytettyä kepit kotipihaankin.


 
 Rami näyttää minusta tässä kuvassa jotenkin tosi söpöltä. Hassu hapsuhäntä. ♥ 

  Tokoiltu ollaan ahkerasti ihan hyvällä menestyksellä. Toissaviikonloppuna oltiin Päivi Lammisen tokokurssilla, molemmat koirat pääsivät sekä treenaamaan että esimerkeiksi. Sain kyllä kivasti uudenlaisia vinkkejä varsinkin Ramin treeneihin! Ohjatussa ollaan nyt sovelletty Päivin ohjeita, ja vaikuttaa toimivan tosi hyvin! :) Sain myös tajuta, kuinka kaavoisin kangistuneita meidän treenit usein on, ei ihmekään jos motivaatio alkaa hiipua... Tuon oivalluksen jälkeen olen yrittänyt suunnitella treeneihin enemmän vaihtelevuutta. Ramilla etenkin seuraaminen kaipaa paljon vaihtelevia ja innostavia harjoituksia.
  Noomille saatiin tunnariin hyviä vinkkejä. Sille ei ole kannattavaa opettaa tunnaria samalla tavalla, kuin Ramille, jota siis kiellän kunnolla väärän nostamisesta. Noomi ei ole yhtä kova kuin Rami, joten se paineistuu liikaa eikä sitten kykene työskentelemään täydellä teholla. Neuvoksi saatiin siis, että laitetaan oikeasti ihan tajuton määrä vääriä kapuloita, enkä kiellä niiden nostamisesta. Annan sen siis palauttaa väärätkin kapulat, mutta en kehu enkä kiellä enkä palkkaa. Sitten, kun oma löytyy, tulee kehut ja superpalkat. Noomille vaikutti toimivalta tyyliltä, tehtiin muutama toisto ja heti rupesi tulemaan haisteluun malttia, kun ei tarvinnut hermoilla, uskaltaako nostaa.





  Nyt kun lumet alkavat tosiaan olla vähissä, on tottakai rampattu kentillä ja parkkiksilla treenaamassa tokoa useaan otteeseen. Kuvat ovat viime lauantailta, kun käytiin Miran ja Vukin kanssa kentällä.
  Kimppatreenitkin ovat lähteneet käyntiin, ihanaa kun voi ottaa niihinkin nyt molemmat koirat mukaan! Viime vuonna ei olisi onnistunut ilman kamalaa sähläämistä. Nyt Nomppakin on oppinut olemaan lähes hiljaa, sen kamala kiljumisulvominen on vaihtunut suhteellisen sievään piippaamiseen. Koko ajan parempaan suuntaan siis mennään senkin suhteen, ehkä jo vuoden päästä Pikkuirski kykenee olemaan täysin hiljaa...?