Vuoden aikana Noomi on kasvanut marsunnäköisestä rääpäleestä isoksi hörökorvakoiraksi. Minusta Noomi on varsin söpö, varsinkin nappisilmistään. Useimmat kuitenkin huomaavat sen ulkonäössä vain korvat...

Missään vaiheessa vuotta en ole katunut rotuvalintaani - päinvastoin. Noomista on kehittynyt nopeasti aivan mahtava treenikaveri ja siitä on vaikka mihin.
Ottaessani irskin olin valmistautunut paljon vaikeampaan koiraan, jonka kanssa saisi tehdä paljon enemmän töitä perusasioissakin. Nyt lähinnä ihmettelen, miksi irskejä on niin vähän harrastuspuolella.
Noomi on ollut melko helposti motivoitava, eikä sillä ole ollut lainkaan mitään haluttomuutta työskennellä. Arjessa sen sijaan Noomi on ollut Ramiin verrattuna haasteellisempi. Noomilla on paaljon energisempi, se on tuhonnut paikkoja yksin jäädessään ym. mitä Rami ei koskaan tehnyt. 
Parasta Noomin kanssa treenatessa on ollut se, kuinka innoissaan se tekee ja on koko ajan täysillä mukana. Tätä osaa arvostaa, kun Rami on aina ottanut niin pahasti häiriötä muista koirista, että häiriössä treenatessa on joutunut koko ajan kieltämään sitä, jolloin myös into tekemiseen ei ole niin korkealla.

Noomilla ei ole ollut mitään erityisen pahaa murkkuikää. N. 8kk ikäisenä sillä oli pieni kausi, jolloin se pari kertaa koitti karata treeneissä toisten luo. Tällöin treenattiin hallintaa tiukemmaksi, eikä ongelmia ole esiintynyt sen jälkeen.

Tokossa ollaan edetty tosi kivasti, Noomi alkaa olla valmis alokkaan kokeeseen. Avoimen liikkeistäkään ei moni ole enää kesken. 
Agilityä en paljon ole uskaltanut tehdä. Kontaktit ovat ihan hyvällä mallilla, Noomi hallitsee 2on2off-asennon. Joitan putkia ja siivekkeisen kiertoja, viime aikoina myös matalia hyppyjä, ollaan tehty. Kunnolla agiliitelyt aloitetaan sitten vuoden alusta, kun toivottavasti päästään johonkin ryhmään, olettaen että luustokuvissa ei ole mitään häikkää.

Synttärionnittelut myös muille Lurvendhalis W-pennuille!