Lauantaiaamuna junailimme Noomin kanssa Rovaniemelle Saran luokse. Noomi oli junassa vähän levoton, loppumatkasta kuitenkin rauhoittui jo nukkumaan.

Kävimme keskustassa treenaamassa (lähinnä Hukka treenasi ja Noomi katsoi mallia, toivottavasti katsoi tarkasti). Noomi sai tehdä muutamat perusasennot ja paikallaolot sekä leikkiä Hukan ihanalla lelulla.



Noomi tapasi myös Poksun, niistä tuli heti kavereita. Jännä, että kaikki tykkää Noomista, Ramista ei kukaan tykkää.





Paluumatka sujui rauhallisesti, vaunu oli ihan tyhjä ja taidettiin molemmat nukkua suurin osa matkasta.

---

Sitten vielä vähän Ramin eilisistä tokotreeneistä. Olin pitänyt sitä tauolla melkein viikon (jäi ärsyttämään edelliskertainan motivaation puute) ja nyt olikin sitten keskittyminen kohdallaan.
Paikkamakuu ryhmässä (2min?) ok, kerran käväisin piilossa pari sekuntia. Loppuperusasentoon meinasi ennakoida TAAS käsky-kehotuksesta, jankkasimme sitä muutamat kerrat ja lopulta ei enää noussut.

Tehtiin luoksarin stoppeja ja maahanmenoja, nehän oli tosi kivoja ja nopeita. Ihmeellistä, että Rami menee nopeasti maahan. Saisikohan tuota vauhtia myös liikkeestä maahanmenoon ja samalla kaikkiin muihinkin maahanmenoihin.. Täytynee pähkäillä.
Kaukoja teetin kaikkia vaihtoja, m-i vähän tahmea, muut ok.
Ruutuun paristi ihan läheltä ja naksaus kun oli oikeassa kohtaan. Hyppy oli aika jännä, tarvitsi kaksoiskäskyjä istumiseen. Lopulta en enää palkannut kaksoiskäskytetyistä, tein muutaman toiston ja palkkasin kun istui ekalla.
Seuraamista otin satunnaisesti pari pätkää, aika kamalia. Ehkä tälle pitäisi alkaa tekemään jotain oikeasti. Nyt se on alkanut ottamaan etäisyyttä sivusuunnassakin, hyi että. Ei enää näytä seuraamiselta, kun se on metrin liian edessä, puoli metriä liian kaukana sivusuunnassa ja katsoo taktisesti pääni ohi johonkin kaukaisuuteen..?

Noomille taitaa olla tulossa joku mörköikä tai vastaava. Eilen iltalenkillä se alkoi yhtäkkiä murisemaan ja puksahtelemaan jollekin tuntemattomalle vaaralle (mitään epäilyttävää, tai edes vähemmän epäilyttävää ei oikeasti ollut lähelläkään tai edes kaukana...), aika hassu. Melkein alkoi naurattamaan kun toinen niin epäluuloisena selkäkarvat pystyssä murisee. Noomihan siis ei yleensä pidä mitään epäilyttävänä, koska kaikki on ah niin ihanan hauskaa.