Ramin ja Noomin blogi

Blogi muuttaa!

2011-12-27T12:28:01+02:00

Uusi osoite on raminoomi.blogspot.com

Kyllästyin lopulta vuodatukseen, kokeillaan nyt sitten bloggeria.
Jätän tämän blogin tänne luettavaksi, jotta voin itsekin käydä lueskelemassa vanhoja juttuja. :)

Pimeyden keskeltä

2011-12-13T23:46:01+02:00

Bloggaamisinspiraationi on kokenut kolauksen johtuen lähinnä siitä, etten ole saanut otettua valokuvia tai videoita näytille laitettavaksi ainaisen pimeyden takia. Valoa riittää alle neljä tuntia päivässä, ja nämä ajat olen lähes poikkeuksetta koulussa (tai nukkumassa)… Treenaamaan ollaan kuitenkin ehditty aika kivasti, edistyy kyllä pikkuhiljaa! :)
Viime viikonloppuna ehdin vihdoin ottaa kameran esille valoisaan aikaan, tässä todistusaineistoa:

Noomi pääsi turkistaan, kuten näkyy (kiitoksia vain avusta Moonalle!), se onkin nyt oikein söpö, kaikki luulevat sitä pennuksi. No, onhan se, ainakin henkisesti… Moona toi myös OSTYn lehden, jonka kantta Noomi pääsi kaunistamaan. Aikamoinen julkkis siis, nimmareita saa pyytää.

Toissa viikon lauantaina käväisin messukeskuksessa turistina shoppailemassa, näkemässä kavereita, katselemassa näyttelyä ja tietysti tokon KV-karsintakoetta. Olisi hienoa itsekin joskus kisata siellä! Tässä muutama kuva kyseisestä tapahtumasta.
Tällä kertaa shoppailut jäivät aika pieniksi, mukaan tarttui vain ihana vaaleanpunainen panta Nompelle. Alempana siis kuvia aiheesta materialismionnellisuus, kuvissa esiintyy tuo messarista ostettu ihana panta sekä myöhemmin Ramille hankkimani Back on Track –takki.

Muumilaakson väki valmistautuu talveen

2011-11-21T18:24:01+02:00

Viime viikolla nähtiin jo talven merkkejä. Ensilumet ovat sataneet (ja pysyneet maassa toistaiseksi!) ja lämpömittarin lukemat ovat laskeneet välillä miinuksenkin puolelle. Noomin mielestä lumi on kivaa, koska Noomin mielestä kaikki on kivaa. Kaikki paitsi Pelottavat Jutut. Ramista ei oikein ota selvää, mitä mieltä se on.

Kuvia voi klikata ;)
Nipsu on ahne ja hieman pelkurimainen. Hän on arka, ja niinpä vapaus merkitsee hänelle pelkojen selättämistä. Nipsu on kooltaan pieni, ja hänestä käytetäänkin kirjoissa usein nimitystä ”pikku otus Nipsu”. – Wikipedia

Kamera pääsi eilen aamulenkille mukaan pitkästä aikaa. (Ylläolevat kuvat todisteena.) Talvikuvia käsitellessäni sain pitkästä aikaa blogiulkoasuntekemisinspiraationi heräämään. Tykkään kuitenkin tästä nykyisestä ulkoasusta, enkä ole aivan varma haluanko vaihtaa ihan vielä. Mielipiteitä?
Nyt ollaan myös pikkuhiljaa vaihtamassa koirien ruokaa, pohdiskelin vaihtoehtoja ja päädyin Acana Ranchlandsiin. Katsellaan ja kokeillaan ainakin tuo yksi säkki. Rami siis vaihtaa myös samaan, sille on sopinut melkein kaikki ruuat (paitsi Royal Canin), mutta helpompi syöttää samaa molemmille.

Treenijutuista sen verran, että Rami on aloittanut palkattomuustreenit taskupalkkatekniikalla uudelleen perusteellisesti, ja nyt kolmen pidemmän koemaisen treenin jälkeen jo alkaa näyttää paremmalta! Ramin kanssa ollaan myös tehty tekniikkaremonttia ruutuun. Noomi on jatkanut voivoi-liikkeiden työstämistä, mikä on sujunut ihan mukavasti. Metalliahdistukset ovat pysyneet kurissa, Noomi on rohkeasti uskaltanut tarttua kapulaan viime viikkoina. Vielä on kuitenkin tekniikkaa hiottavana monissa liikkeissä.

Pikkukoiran marraskuu

2011-11-15T19:20:01+02:00

Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna käväistiin juoksemassa pari agilitystarttia lähimaneesissa Raipen kanssa. Ram oli radalla aika huippis, toimi tosi hienosti ottaen huomioon lähes olemattoman treenimäärän. Ekalla radalla (agirata) oli nolla aika lähellä, mutta harmittavasti rima tippui alkuvaiheessa rataa. Luulen että Rami reagoi minun liikkeeseen siinä kohtaan, ei ole yhtään Ramille tyypillistä pudotella rimoja. Rata oli muuten aika kiva, tosin heti rimanpudotuksen jälkeen tuli aika pitkä kaarros kun piti kääntyä jyrkästi kepeille (mutta kääntyi! ja ei tullut kieltoa). Loppurata tuntui minusta tosi kivalta, en sitten tiedä miltä näytti, kun ei tällä kertaa videoijaa ollut. Kontaktit toimi, jee!

Toinen rata oli hyppyrata, ja onnistuin hyllyttämään jo melko alussa. Valssasin suunnilleen kolme vuotta liian myöhään, jolloin Rami ehti livahtaa takana olevalle hypylle. Noh, ei haittaa, ei olisi ollut edes mitään hyötyä hyppärinollasta! Ja loppurata meni hyvin, etenkin loppusuora, jossa jäin vähän odottamaani enemmän jälkeen ja huutelin vain Ramille menemene viimeiset neljä(?) hyppyä. Hyvin haki kaikki, vaikka eivät olleetkaan ihan suorassa linjassa. :)

Ramin kanssa on aika harvinaisen hirveää olla kisapaikalla ilman häkkiä, huomasin. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi juttu, että Ram kuumuu muiden suorituksista ja aivan liian lähellä olevista muista koirista. Hallikisoissa on se huono puoli, ettei muita pääse karkuun tilanpuutteen vuoksi, jos haluaa pysyä kärryillä milloin on oma vuoro.
Rami on muutenkin hirveän tarkka omasta tilastaan, kotonakin se vetäytyy omiin oloihinsa ja hyvin harvoin, yleensä kylmällä säällä, alentuu nukkumaan kylki kyljessä Noomin kanssa. (Siitä on kyllä pakko ottaa kuva ensi talvena, on nimittäin aika harvinaista.) Ihmisiltäkään se ei siedä kauheasti lääppimistä ja syliinotto on ihan ehdoton not. Noomin, jonka mielestä pitäisi aina olla mahdollisimman lähellä minua ja Ramia, oli aluksi melko vaikeaa ymmärtää Ramin läheisyyskammoa. Naurattaa vieläkin, kun muistelee paria ensimmäistä kuukautta Noomin tulon jälkeen: nukkumaan mentäessä Noomi aina kömpi Ramin viereen/päälle nukkumaan, Rami katsoi minua erittäin kärsivän näköisenä ja livahti toiseen petiin, jonka seurauksena Noomi meni perässä jne. Ja tätä jatkui pitkään…

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää

2011-11-02T10:00:01+02:00

Aika tuntuu tosiaan kuluvan ennätysvauhtia. Miten on mahdollista, että ollaan jo talviajassa, kun ihan hetki sitten oli vielä kesäloma? Nyt on jo marraskuu, eli vuosi on kohta ohi. Positiivista on sentään se, että kohta on joulu. Marraskuun alku tarkoittaa myös Pikkuirskin merkkipäivää.

Vaikea uskoa, että Noomi täyttää jo 2 vuotta! Nyt se on muka jo aikuinen, tosin henkisestä aikuistumisesta ei ole kummempia merkkejä ollut nähtävillä… Mutta ei tarvitsekaan, tykkään kun Noomi on aina niin iloinen ja hassu. Jotenkin miellän sen edelleen ihan pennuksi, näen sen aivan erillä tavalla kuin Ramin sen ollessa saman ikäinen. Vaikka Noomi on nyt paljon taitavampi koulutuksellisesti kuin Rami kaksivuotiaana, oli Rami tuon ikäisenä paljon kypsempi. Tosin Rami ei ole koskaan ollutkaan kovin pentumainen, se oli jo pikkupentuna kamalan itsenäinen ja tosikko… Siinä suhteessa, kuten monessa muussakin, nämä ovat aivan toistensa vastakohtia. Ja molemmat mahtavia persoonia omalla tavallaan. :)

Noomi sairastui – taas – mahatautiin ja on nyt antibioottikuurilla. Käväistiinpä viime viikolla myös eläinlääkärin päivystyksessä nesteytyksessä… Tässä vaiheessa kokeillaan pikkuhiljaa ruuan vaihtoa ja katsotaan vaikuttaisiko asiaan. Antibioottikuurin takia joudutaan jättämään väliin myös vuoden vimpat agilitykisat.

Lopuksi vielä synttärivideo,

Tokokuulumisia

2011-10-24T13:53:01+03:00

Toissa viikonloppuna junailtiin Nompan kanssa Kuopioon Kennelliiton nuorten valmennusviikonloppuun. Ohjelmassa oli paljon treenejä, pari luentoa sekä tuttujen näkemistä. Oli tosi mukava, vaikkakin raskas viikonloppu. :) Luksusta oli treenata taas vaihteeksi lämmitetyssä ja kuivassa, suhteellisen tilavassakin hallissa! Lauantaina treenattiin kahteen otteeseen, sunnuntaina kerran. Treeniaikaa oli paljon, koska tokossa koiria oli vain neljä. Noomi oli vähän normaalia väsyneempi jo matkustamisen ja hotellihuoneessa yksinoloa stressaamisen jälkeen, joten treenit eivät olleet ihan parasta antia. Varsinkaan sunnuntain treeneistä ei kyllä oikein saatu mitään irti väsymyksen takia, en saanut Noomia motivoitua enää normaalitason suorituksiin. Väsymys näkyi myös yhteistyön rakoiluna ja kiero-irski onkin tarvinnut muutaman kurinpalautuksen pitkästä aikaa...

Tokoilijat Elvis, Mindi, Noomi ja Voitto. Kuvan otti Susanna!

Noomin kanssa jatkettiin toko-oppien keräilyä tänä viikonloppuna Hanna Helmisen koulutuksessa omassa hallissa. Noomi jaksoi keskittyä ihan hyvin, vaikka meinasikin tulla vähän kylmä odotellessa. Muutamia uusia kivoja ideoita saatiin ja otetaan treenisuunnitelmaan jatkossa. Noomi sai myös paljon kehuja, onhan se kyllä aika pätevä. :)

Treenisuunnitelmat ja tavoitteet ovat pikkuhiljaa selkeytyneet, alan koko ajan tajuta Noomia paremmin, ja sitä, millainen treenityyli sille sopii. Nyt keskitytään hiomaan tekniikoita parempaan kuntoon ja aletaan laittaa pakettia kasaan kevään voittajaluokan kokeita varten!

Molemmista Ramppakuvista kiitokset Juulialle!

Näyttää siltä, että ei mahduta enää tälle vuodelle kokeisiin Ramin kanssa, joten ykkösten metsästys jatkunee ensi vuoden puolella. Tuleekin sopivasti muutama kuukausi taukoa kokeista, joten ehditään paikkailla pahimpia virheitä ja yritetään tehdä myös koemaista pätkää. Rami olisi kyllä aivan huippu kisakoira, jos se olisi liikkeiden välit paremmin hallinnassa eikä ottaisi häiriötä hajuista tai yleisöstä. Ehkä jätän sen mahdollisen valioitumisen jälkeen pitkälle koetauolle ja yritän saada kasvatettua motivaatiota ja tehdä koemaisia treenejä pikkuhiljaa? Alkuperäinen suunnitelma oli jättää tokossa kisaaminen Ramin kanssa kokonaan valioitumisen jälkeen, mutta saa nyt nähdä... Tuskin maltan lopettaa, kun Ramin asenne on vain mennyt parempaan suuntaan koko ajan.

Lokakuun tuloksia

2011-10-08T21:23:01+03:00

Syksy on jo pitkällä ja bloggausinspiraationi on rakoillut. Korjataanpas asia.
Lokakuu aloitettiin agilitykisoilla, Ramin kanssa mentiin kolme starttia oman seuran järkkäämissä kisoissa. Treenejä oli alla edellisten kisojen jälkeen hyvin vähän. Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan muiden suorituksia, ja Rami taisi vähän väsähtää odotellessa, mikä näkyi viimeisessä startissa. Kaksi ekaa oli kuitenkin melko sujuvia, ekalta radalta (video) napattiin kakkossija ja LUVA ja tokalta harmittava kielto ja pari sekuntia yliaikaa. Viimeinen siis HYL.

Noomi on taukoillut treeneistä sairasteluiden takia, sillä oli mahatauti pari viikkoa sitten (meni ohi antibiooteilla). Ne vähäiset treenit mitä on tehty (lähinnä tokoa), ovat olleet kuitenkin aika hyviä. Metallitreenit edistyvät pikkuhiljaa, isommilta takapakeilta on vältytty viime aikoina. Myös kaukoissa on koettu huimia edistysaskelia (onneksi ei sentään kirjaimellisesti) ja näyttää siltä että Pikkuirski alkaa oikeasti hoksaamaan, mikä on homman juju.
Noomi käväisi myös torstaina silmäpeilauksessa, terveet on silmät! :)

Sitten tämänpäiväiseen tokokokeeseen, luokkana EVL ja koirana Raipe.

Paikalla istuminen 10
Paikalla makuu 8 (joku oli taas kartalla ja antoi käskyn liian aikaisin…)
Seuraaminen 8 (parasta Ramppaa! Itse mokailin mm. antamalla käskyn väärässä kohtaa ja polkemalla koiraa…)
Zeta 5,5 (haahuilua ja eka istuminen seisomiseksi)
Luoksetulo 5,5 (alun maahanmenoon kaksoiskäsky, seisominen valui, maahanmenoon kaksoiskäsky…)
Ruutu 10
Ohjattu 9 (!!!!!!! vasen, ja sehän kuunteli!)
Metalli 9 (en ehtinyt saada kunnolla perusasentoon ennen kuin käskytettiin jo, joten liikkui vähän kun heitin)
Tunnari 10
Kaukot 6 (tässä vaiheessa taisi olla jo aika väsynyt ja kylmissään, tarvitsi pari kaksoiskäskyä ja yksi asento jäi tekemättä)

= EVL1 256,5p, sijoitus 3/5

Kehästä tullessa olin aivan varma, etteivät pisteet voisi riittää ykköseen, ja kuullessani tuloksen alkoi naurattaa… :D Puoli pistettä yli ykkösen rajan, aika hyvä tuuri.
Liikkeet tehtiin useassa osassa, ensin erikseen zeta, sitten muut ruutuun asti ja kolmannessa erässä loput. Tällä kertaa Rami oli paremmin kuulolla kuin kokeessa yleensä, liikkeiden välitkään eivät olleet NIIIN kamalat, kannustin sitä paljon ja siirryin jotkut välit juoksemalla ja innostamalla.

Video:

Nousen vaikka putoan

2011-09-08T22:22:01+03:00

Meille kuuluu aika hyvää. Ollaan pidetty treeneistä ikään kuin taukoa, ei ollut kyllä tarkoitus, mutta tuskinpa se huonokaan asia on. Olen yrittänyt selkeyttää (treeni)suunnitelmia syksylle ja koittanut miettiä sopivia tavoitteita ja kisoja, joihin osallistuttaisiin. Agilityä kisaillaan varmaan ihan huvin vuoksi muutamaan otteeseen. Tokokokeilemaan mennään Rampan kanssa varmaankin ainakin kerran, ellei jopa pariinkin otteeseen!

Ramin tokot ovat olleet aika kivoja. Treenattavaa on kyllä, mutta tykkään etenkin pikkumustan asenteesta. Se on suorastaan innokas ja nopea. Ongelmia esiintyy edelleen lähinnä (ylläri) ohjatussa. Otin käyttöön uudenlaisen treenitekniikan ohjattuun, palkkailen paljon merkkiä ja en palkkaa ollenkaan itse noudoista. Suuntia ollaan tehty vähän namikipoille, jotta ne pysyisivät kuitenkin muistissa. Jätän siis itse noudot palkkaamatta siksi, että noutamaan pääseminen/noutokapula on jo itsessään Ramille aivan liian suuri palkka, mikä tekee sitten kokeessa sen, ettei se viitsi keskittyä kuuntelemaan suuntakäskyjä (ks. kuva…).
Noomin tokoilut ovat myös menneet parempaan suuntaan. Metalli ei ole edelleenkään kiva. Olen yrittänyt pikkuhiljaa saada Nompan asennetta metalliin muutettua tekemällä pelkkiä kivailumetallitreenejä, eli suoraan heittoja vauhdista ja hirrrmuiset määrät palkkaa ja kehuja. Ja näitä voi tehdä oikeastaan ainoastaan nurmialustalla, koska metallin kalahdus muihin alustoihin aiheuttaa sekin jo paineistumista. Mukana metallitreeniohjelmassa ovat olleet myös naksuttelutuokiot, joissa keskitytään vain oikeanlaiseen otteeseen ja pitoon. Tässä meinaa vielä kapula kolista hampaita vasten, mutta suuremmilta paineistumisilta on vältytty, kun on pidetty vahvistetiheys mahdollisimman lyhyenä. Kamalan turhauttavia tällaiset uudelleenopettamisprojektit, varsinkin kun Noopin metalli oli vielä muutama kuukausi sitten näin iloinen. Ei tietoakaan epävarmuudesta. Mutta nytpä ei sitten paljon muusta olekaan tietoa. Plääh.

Agilityä ei olla treenattu juuri lainkaan, koska olen itse sairastellut ja joutunut lepäilemään. Muutama kerta ollaan tehty keppejä, luulenpa että niissäkin alkaa molemmilla koirilla näkyä edistystä kunhan vain jaksaisin treenailla useammin. Pitäisi ottaa joku minimitoistomäärä/viikko, jotta saisin aikaiseksi tehdä tarpeeksi toistoja.

Kaikilla true-agilityharrastajilla on nykyään ^tuollainen hihna. Joten munkin oli pakko ostaa. Onneksi agilitykisoista saa palkinnoksi lahjakortteja M&M-liikkeisiin, muuten en olisi kyllä raaskinut. :D

Kaikki postauksen kuvat viimeistä lukuunottamatta © Sari Eskelinen, kiitokset! :) Kuvat siis nuorten SM-viikonlopulta.

Oot kuin elohopeaa, sä oot nopea

2011-08-30T21:32:01+03:00

Meillä on ollut kiire! Kaksi edellistä viikonloppua ollaan vietetty melko tiiviisti agilitykisoissa ja arki-illat aika tehokkaasti treenaten ainakin jommankumman koiran kanssa jotain lajia. Ostaisin mielellään lisää tunteja vuorokauteen, olisiko kellään tarjolla?

Toissaviikonloppuna kisattiin Torniossa Ramin kanssa kolme starttia. Lähinnä kepit takkusivat. Saldona kaksi hyvää hylkyä ja yksi vähän huonompi rata, jolta virheitä ja yliaikaa. Toinen hylkyradoista oli meille aivan liian haastava ja toinen oli melkein-nolla, jonka omalla mokailullani sain hyllytettyä toiseksi viimeisellä esteellä.

Tänä viikonloppuna oli vuorossa oman seuran kisat Virpiniemessä, samalla ratkottiin seuranmestaruus ja piirinmestaruus.
Lauantai aloitettiin kahdeksan jälkeen mölli-seuranmestaruudella Noomin kanssa. Rata oli helppo ja kiva, ei keppejä ja kontakteista vain A. Nomppa meni lujaa ja oli ihan huippis! Tuloksena puhdas rata ja möllien seuranmestaruus makseissa. :)

Noomi kisasi myös kolme virallista starttia viikonlopun aikana, ja kuunteli kivasti ohjausta :) Kaikista kuitenkin tulokseksi HYL, lähinnä omien mokieni takia. Kepit takkuilivat, niissä on selvästi vielä epävarmuutta korkeassa vireessä. Rimat pysyivät aika kivasti paikoillaan vaikka korkeita olivatkin. Yhdellä radalla tuli jostain syystä heti ensimmäinen rima alas, joten pidin ylipitkään kontakteilla.
Ramin kanssa oltiin lauantaina piirinmestaruusjoukkueessa, radalta vitonen. Rami meinasi ohittaa yhden esteen mutta sain taisteltua sen takaisin toiselle puolelle ilman hylkyä. Virallisilta radoilta Raipelle hyl, 10 ja 5, ihan kivoja ratoja olivat kaikki.

Kaikenkaikkiaan aksakisaaminen on kyllä tosi mukavaa ja rentoa! Noomista tulee vielä tosi siisti aksakoira, kunhan vain saadaan varmuutta kepeille ja yleisestikin ohjaamiseen. Pikkuirskiä ei yhtään jännittänyt keinu ja se malttoi tosi hienosti odotella lähdössä, vaikka olikin aivan täpinöissään. :) Ja Noomin kontaktit toimi huikean hyvin, paremmin kuin Ramilla koskaan kisoissa!

Elämä kulkee, mut se kulkee liian nopeasti

2011-08-14T22:03:01+03:00

Loma on ohi, arkeen on palailtu pikkuhiljaa. Kalenteri on treenijuttujen lisäksi täynnä opiskelujuttuja, eli vapaa-aika käy vähiin varsinkin parin seuraavan kuukauden ajaksi. Illat ovat pimentyneet hälyyttävää vauhtia, kohta on jo ihan syksy. Noomilla on toinen silmätippakuuri menossa tulehdukseen, toivoakseni tämä auttaa eikä juututa pidempään silmätulehduskierteeseen.
Treenit ovat jatkuneet kohtuullisen onnistuneesti. Noomi on keskittynyt vauhdin ja itseluottamuksen kasvatukseen, kun taas Ramin kanssa ollaan palailtu perusteisiin uudella taktiikalla. Rami sopisi kyllä niiin hyvin jollekin pentukurssille, jossa tehdään kontakti- ja luoksetuloharjoituksia. Ei erottuisi joukosta ollenkaan!

Tässä kuussa kisataan vielä pariin otteeseen agilityä. Olen suunnitellut, että Noomikin pääsee kuun lopussa aloittamaan agilityuransa. Odotan mielenkiinnolla.
Rami on treenannut aksaa luvattoman vähän, tänä kesänä kisastartteja on varmaan tuplaten treenimäärään verrattuna. Vähäisen treenimäärän huomaa – kontaktit ovat päässeet ruostumaan epävarmemmiksi. Niitä täytynee vielä varmistella ennen ensi viikonloppua.

Joskus olisi kivaa, jos edes yhteen kuvaan osuisi kokonainen Noomi.

Molemmat koirat ovat taas päässeet turkeistaan, Noomi viime kuukauden aikana vähitellen ja Rami tänä viikonloppuna. Ramilla on ainakin toistaiseksi käppänälook – saa nähdä kauanko jaksan katsella naamakarvoja… ;)