Aika tuntuu tosiaan kuluvan ennätysvauhtia. Miten on mahdollista, että ollaan jo talviajassa, kun ihan hetki sitten oli vielä kesäloma? Nyt on jo marraskuu, eli vuosi on kohta ohi. Positiivista on sentään se, että kohta on joulu. Marraskuun alku tarkoittaa myös Pikkuirskin merkkipäivää.

  Vaikea uskoa, että Noomi täyttää jo 2 vuotta! Nyt se on muka jo aikuinen, tosin henkisestä aikuistumisesta ei ole kummempia merkkejä ollut nähtävillä… Mutta ei tarvitsekaan, tykkään kun Noomi on aina niin iloinen ja hassu. Jotenkin miellän sen edelleen ihan pennuksi, näen sen aivan erillä tavalla kuin Ramin sen ollessa saman ikäinen. Vaikka Noomi on nyt paljon taitavampi koulutuksellisesti kuin Rami kaksivuotiaana, oli Rami tuon ikäisenä paljon kypsempi. Tosin Rami ei ole koskaan ollutkaan kovin pentumainen, se oli jo pikkupentuna kamalan itsenäinen ja tosikko… Siinä suhteessa, kuten monessa muussakin, nämä ovat aivan toistensa vastakohtia. Ja molemmat mahtavia persoonia omalla tavallaan. :)

  Noomi sairastui – taas – mahatautiin ja on nyt antibioottikuurilla. Käväistiinpä viime viikolla myös eläinlääkärin päivystyksessä nesteytyksessä… Tässä vaiheessa kokeillaan pikkuhiljaa ruuan vaihtoa ja katsotaan vaikuttaisiko asiaan. Antibioottikuurin takia joudutaan jättämään väliin myös vuoden vimpat agilitykisat.

  Lopuksi vielä synttärivideo,