Loma on ohi, arkeen on palailtu pikkuhiljaa. Kalenteri on treenijuttujen lisäksi täynnä opiskelujuttuja, eli vapaa-aika käy­ vähiin varsinkin parin seuraavan kuukauden ajaksi. Illat ovat pimentyneet hälyyttävää vauhtia, kohta on jo ihan syksy. Noomilla on toinen silmätippakuuri menossa tulehdukseen, toivoakseni tämä auttaa eikä juututa pidempään silmätulehduskierteeseen.
  Treenit ovat jatkuneet kohtuullisen onnistuneesti. Noomi on keskittynyt vauhdin ja itseluottamuksen kasvatukseen, kun taas Ramin kanssa ollaan palailtu perusteisiin uudella taktiikalla. Rami sopisi kyllä niiin hyvin jollekin pentukurssille, jossa tehdään kontakti- ja luoksetuloharjoituksia. Ei erottuisi joukosta ollenkaan!



  Tässä kuussa kisataan vielä pariin otteeseen agilityä. Olen suunnitellut, että Noomikin pääsee kuun lopussa aloittamaan agilityuransa. Odotan mielenkiinnolla.
  Rami on treenannut aksaa luvattoman vähän, tänä kesänä kisastartteja on varmaan tuplaten treenimäärään verrattuna. Vähäisen treenimäärän huomaa – kontaktit ovat päässeet ruostumaan epävarmemmiksi. Niitä täytynee vielä varmistella ennen ensi viikonloppua.


Joskus olisi kivaa, jos edes yhteen kuvaan osuisi kokonainen Noomi.

  Molemmat koirat ovat taas päässeet turkeistaan, Noomi viime kuukauden aikana vähitellen ja Rami tänä viikonloppuna. Ramilla on ainakin toistaiseksi käppänälook – saa nähdä kauanko jaksan katsella naamakarvoja… ;)