Me ollaan lomailtu. Tehty pitkiä lenkkejä ja siinä välissä aina laiskoteltu. Lomaan kuuluu tietysti myös treenit, mutta melko vähälle ovat kyllä jääneet nekin. Tiivistettynä Rami on treenannut vähän ja ihan suhteellisen onnistuneesti (molempia lajeja). Noomi taas on jatkanut paineistumisiaan mm. metalliin ja ruutuun liittyen sekä nyt uutena epävarmaillut vähän kaikessa muussakin, kuten esim. keinulla. Siitä ei oikein ole ottanut nyt selkoa, että mistä nämä epävarmailut ovat peräisin. Tämä on kyllä niiin epänoomimaista, kuin voi vain olla. Siis että ei ota selkoa. Yleensä Noomi on se avoin ja helposti luettava iloinen höseltäjä ja Rami se, jonka mielialoja on hankalaa tulkita.
  Luulenpa (tiedän), että kaikki nämä epäonnistumiset ovat kuitenkin ihan omaa ansiotani. Tiedän, että Noomin epävarmuustilanteisiin ei auta ollenkaan se, että näytän turhautumiseni. Miksi sitten näytän. Eihän se nyt tahallaan yritä kuunnella kaikkia mahdollisesti pelottavalta kuulostavia ääniä ihan vaan ärsyttääkseen. Kun Noomi paineistuu äänistä/jostain, minun pitäisi tajuta tehdä joku yksi helppo asia ja lopettaa treeni. Eikä vaatia varsinkaan mitään itsevarmuutta vaativaa tehtävää (sellaista, jonka suorittaminen vaatii poistumista minusta muutamaa metriä kauemmas). Muutenkin Noomin kanssa minun pitäisi muistaa olla ennenkaikkea selkeä ja kannustava, jotta epävarmuutta ei pääsisi esiintymään.­
  Todellisuudessa suurin osa Noominkin treeneistä ovat olleet aivan kelvollisesti onnistuneita. Perfektionistilla tietysti mieleen jää aina vain ne epäkohdat...



  Huomisaamuna suunnataankin vuoden ensimmäiselle (!!) eläinlääkärireissulle (jos rokotuksia ei lasketa). Epäilen, että Noomilla on oikeassa silmässä tulehdus. Aika hyvin, kun nyt on jo vuosi yli puolessa välissä ja vasta ensimmäinen ell-reissu! :D Toivottavasti pysyvät sitten loppuvuoden yhtä terveinä.