Viime viikonloppuna sain vihdoin nypittyä myös Noomin. Operaatiossa kului viitisen tuntia ja muutaman rakon sain sormeeni, mutta lopputuloksesta tuli aika hieno! Nyt ei tarvitsekaan sitten miettiä turkkijuttuja ennen kuin loppukesästä. Noomista huomaa, kuinka se nauttii olostaan ilman turkkia! Treeneissäkin se tuntuu jotenkin nopeammalta ja innokkaammalta, tiedä sitten kuvittelenko vain.

  Nyt olisi sitten paikat varattuna molemmille koirille toukokuun kokeeseen! Seuraavan reilun kuukauden treenisuunnitelma onkin siis palkattomuustreenipainotteinen molempien koirien osalta. Tekniikkaa on edelleen hiottavana (etenkin Ramilla), mutta aion kerrankin yrittää saada palkattomuuteen jonkinlaista rutiinia.

  Muutamia palkattomuusharjoituksia on jo tehty ja saatu huomata, että parannettavaa on.

  Noomin ongelmaksi on muotoutunut ääntely, se piippailee varsinkin seuraamisessa alkuun. Nämä piippaustapaukset ovat kuitenkin tapahtuneet siten, että Ramin treenaamisen jälkeen Noomi on otettu nopeasti kentän laidalta melkeinpä suoraan seuraamiseen. Pitäisi siis tehdä muutamia pieniä pätkiä ja palkata niistä (niinhän sitä kokeessakin tekee). Muutoin Noomi tekee mukavalla vireellä pidempiäkin pätkiä, mutta en ole aivan varma vielä mitä teen liikkeiden välien suhteen. Noomi palkkautuu kehuista ja silittelystä vähän liiankin hyvin, nimittäin jos alan kehumaan vähänkään liikaa (mikä ei itseasiassa ole kovin paljoa…), se villiintyy pomppimaan ja luikertelemaan jaloissa aivan onnellisena. Siispä mietin, pitäisikö säästää suuremmat kehut loppuun ja kehaista ehkä parilla sanalla seurauttaen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Pitää varmaankin vielä kokeilla, saisinko Noomia hillittyä jollain konstilla niin, että voisin kehuakin sitä. Olisi toisaalta niin kiva, että voisin palkita kehuilla kehässä, kun kerran on koira joka niistä palkkautuu.

  Ramille aion nyt ottaa käyttöön rasiapalkan, jonka laitan taskuun ja annan sieltä epäsäännöllisesti välillä yhden liikkeen, välillä useamman jälkeen syötäväksi. Kokeessa sitten voi esittää, että laittaa rasian taskuun, mutta koiran katsoessa muualle ottaakin sen sieltä vielä pois. Ja tähän tarvii myös avustajan kokeisiin, joka vaivihkaa antaa rasian mulle heti kun tullaan kehästä.