En ole tainnut koko syksyn/talven aikana kirjoitella Ramista kovinkaan yksityiskohtaisesti. Nyt korjataan tämä, kokonainen postaus pelkkää Ramppaa!

Aloitetaan hyvillä uutisilla, sain Ramin terveystulokset:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut nähdä Ramin aivan erilaisessa valossa, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Koiran koko asenne on muuttunut radikaalisti parempaan suuntaan.

Ramissa on paljon hyviä ominaisuuksia harrastuksia ajatellen. Nämä ominaisuudet ovat nyt viimeisen puolen vuoden aikana tulleet aivan erityisesti esiin. Rami on nykyään suht helposti motivoitavissa (myös leluilla). Rami on myös helposti hallittavissa, se ei kyseenalaista käskyjä. Ram jaksaa lähes loputtomasti toistoja, se yrittää aina iloisesti uudelleen vaikka palkka viipyisi pidempäänkin. 
Rami on kokonaisuudessaan melko yksinkertainen koira, se ei vaadi paljoa toimintaa ollakseen tyytyväinen, mutta on kuitenkin aina valmiina tekemään kivoja juttuja yhdessä. :)

Ainoana ongelmakohtana Ramin kanssa harrastamisessa on ollut sen häiriöherkkyys. Tämä johtuu suurimmilta osin vähäisestä sosiaalistamisesta sekä omasta osaamattomuudestani, kun Ram oli nuori. Nyt alkaisi näyttää siltä, että tämä ongelma on pikkuhiljaa poistumassa! Ja sen hävitessä alta paljastuu koko ajan uusia ihania piirteitä.



Suurin muutos on siis se, että Rami on nykyään melkolailla koko ajan kuulolla. Aiemmin oli ihan tavanomaista, että Rami jäi haistelemaan treeneissä tai lenkillä ja mystisesti kadotti korvansa. Nykyään luoksetulo alkaa olla 100% varma tilanteessa kuin tilanteessa. Ramia voi lenkilläkin pitää missä tahansa huoletta vapaana, kun tietää, että sen saa välittömästi takaisin tarpeen vaatiessa. Se kutsun kuullessaan tulee iloisesti, kysyen "mitäs nyt tehdään?" ja on valmiina vaikkapa hakemaan pudonneita tavaroita tai hankeen heitettyä hihnaa. Myös hihnakäytös on parantunut huimasti, Ram ei yritä vetää enää muuten kuin liian kovissa häiriöissä, kaupunkikävelyä pitäisi siis vielä treenata.
Aluksi Noomin tulon jälkeen Rami oli ehkä hitusen masentuneen oloinen. Nyt se on selvästi saanut iloisuutensa kerralla takaisin. Se nauttii paljon lenkkeilystä, varsinkin silloin kun Noomi ei ole mukana (:D) ja voin keskittyä vain Rampan kanssa hillumiseen. Ramin kanssa ulkoilu on piristävää, on ihana nähdä Rami iloisena ja innokkaana sekä mielenkiinto suunnattuna yhdessä puuhasteluun. :)



Aiemmin olin ehkä tiedostamattomastikin vähän luovuttanut sen suhteen, että saisin joskus Ramin toimimaan kunnolla treeneissä (ja etenkin kisoissa). Nyt ajateltuna se olisi melko typerää, kun Ram kuitenkin on sen verran nuori, että sen kanssa ehtii saavuttaa vielä vaikka ja mitä. Tämän vuoden aikana olisi hyvä jos saisin karsittua loputkin häiriöherkkyydet pois, pitää siis käydä paljon koiratapahtumissa ja keskustassa pyörimässä. Kysehän ei ole siitä, etteikö se olisi ollut hallinnassa, vaan siitä, että esimerkiksi tokokokeissa olen monesti joutunut oikeasti käskemään kunnolla, Ramilla ei ole siis ollut oikeasti halua tehdä, mutta se on tehnyt kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Viime aikojen treenien perusteella uskallan toivoa, että se joskus vielä toimisi kokeessa yhtä hyvin kuin treeneissä. :D

Kaikenkaikkiaan Rami on ollut minulle täydellinen ensikoira. Sen kanssa on ollut hyvä harjoitella kouluttamista, kun se antaa kaikki virheet anteeksi ja jaksaa yrittää. Häiriöherkkyydessä on ollut haasteensa, mutta valoisalta näyttää tällä hetkellä. Agilityssäkin mun on hyvä opetella ohjaamaan kunnolla ensin hillittyä Ramppaa, ennen kuin siirryn tekemään vaikeampia kuvioita räjähtävän nopsan Noomilaisen kanssa... :)

Postausta piristävät kuvat huhtikuulta '10. Sulaispa jo lumet.