Rami saadaan varmaankin kotiin vielä tämän viikon puolella! Vihdoin saan aloittaa evl-liikkeiden hiomisen oikein kunnolla näin pitkän virkistävän tauon jälkeen. Olen ehtinyt jo sen verran kyllästyä pelkkien alempien luokkien liikkeiden kanssa Noomia treenatessa, että aloin opettaa Noomillekin tunnaria ja merkkiä sekä jatkettiin ruutujuttuja.
Tunnari sujuu Noomilla melko hyvin, ollaan päästy lisäämään vääriä kapuloita ja oma löytyy jo aivan helposti kunhan pikkueläin malttaa haistella. Muutaman kerran Noomi on koittanut nappailla ekan eteentulleen kapulan, mutta huomasi ettei se ole kannattavaa. Tähän tarvitaan vielä paaaljon varmuutta, mutta meillä taitaa olla aika paljon aikaa ennen voittajadebyyttiä... :)  
Merkki sujuu tosi kivasti, Noomi on saanut tarjoilla itse oikeaa suoritusta. Välillä se innostuu tarjoamaan myös merkin päällä seisomista ja merkin kantamista sekä kaatamista, mutta suurin osa toistoista on kuitenkin ihan oikeanlaisia..! Ruutua ollaan otettu ihanvähän, lähinnä melko lyhyestä matkasta kosketusalustalle (ruutuun) menoa.

Toki ollaan myös jatkettu alokasjuttujen opettelua. Seuraamiskestävyyden harjoittelua ollaan jatkettu, kovin isoja kaavioita ei vieläkään olla tehty. Kuitenkin Noomi on seurannut tosi kivasti, eikä näyttänyt mitään turhautumisen merkkejä pidemmissäkään pätkissä. Tässä video pienestä seuraamiskaaviosta.

Liikkeestä seisominen aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia ohjaajalle. En vaan vieläkään keksi tapaa, jolla saisin sen pysähtymään täysin kerralla hyvin. Noomin jalat tuntuvat elävän täysin omaa elämää, joka ei ole yhteydessä aivoihin, eikä Nooppis ymmärrä yhtään miksei saanut palkkaa, kun vähän vaan tepasteli! Noomi on aina ollut sellainen huitoja, että etutassut edellä joka paikkaan jippii.

Aloliikkeistä muut, eli luoksari, hyppy ja maahanmeno on kutakuinkin ok. Luoksepäästävyys ei ole ok, mutta jotenkin epäilen tuleeko se tuon parempi olemaan... :) Noomi on niin i-l-o-i-n-e-n ettei mitään rajaa. Onneksi luoksepäästävyys on viemässä meiltä pisteitä vain alokasluokassa!

Paikallamakuutakin ollaan treenattu, vähän haastavammissakin oloissa, mm. rapakossa kaatosateella. Vielä kun koirahäiriöön päästäisiin säännöllisesti (katsotaan, ehkä jo tällä viikolla, viimeistään seuraavalla).

Mahtavaa, että juoksut on melkein ohi, päästään mukaan syksyn treeneihin (myös Ramin kanssa) ja muutenkin vapaammin voi taas elellä. Ja kivointa, saadaan Raipelainen takaisin! On jo hieman ehtinyt tulla ikävä pientä mustaa, vaikka olenkin vieraillut viikonloppuisin sitä moikkaamassa. :)