Ramin varvas on parantunut hienosti, aikalailla normaali jo alkaa olla. Siispä tänään Rami kävi näyttelytrimmissä, siitä tulikin aika komea. (Ennen --> jälkeen. Kiitos Annukalle trimmistä!)

Sunnuntaina myös tokoiltiin ohjatuissa. Välillä Rami pelitti tosi kivasti, mutta sitten taas tulee niitä hetkiä että häiriöt vie huomion. Ja ne jää kyllä häiritsemään. Jotenkin en koskaan saa Ramille sellaista intoa työskentelyyn kuin haluaisin. Haluan että sillä on kivaa, en että se tekee koska on pakko kun käsken.
Kylmyys on kyllä aika hyvä motivaationtappaja Ramilla, viime keväänäkin sen tokoilut piristyivät huomattavasti kun lumet alkoi häipyä. Elättelen toiveita samankaltaisesta muutoksesta tälle keväälle.
Lähiaikoina tullaan keskittymään juurikin lyhyisiin kivoihin treeneihin (ei liian usein) ja yritetään saada vähän intoa siihen toimintaan. En aio pitää kiirettä avoimen korkkauksen suhteen, hitaasti hyvä tulee.
Sunnuntaina saatiinkin vähän neuvoja luoksetulon stoppiin. Paula ehdotti, että vaihtaisin käsimerkin napakampaan (nykyinen pitkähkö ja "löysä") ja että tehtäisiin vain pallonheittämisiä vauhdista. Kokeiltiinkin sitten vain heittoja, Rami oli innoissaan (!!) ja repi narupalloa sitten ihan kunnolla kun toi takaisin. Taidetaan jatkaa nyt vain näillä vauhdista heitoilla hetki että saan kokonaan häivytettyä vääränlaisen (hiipimis)stopin Rampsin mielestä.
Sunnuntaina tehtiin myös seuraamisia, jotka haisteluharhailupätkiä lukuunottamatta oli ihan ok. Myös hyppy kertaalleen ja se oli moitteeton.