Parina päivänä tässä ollaan otettu Ramin kanssa iltaisin pihalla jotain pikkutokojuttuja, luoksetulon stoppia, pieniä seuraamisia ja ruutua. Luoksarin stopit sujuu ihan hyvin lyhyellä matkalla. Pitää yrittää vähitellen kasvattaa matkaa (kyllä, sitä olemme yrittäneet viimeiset.... puoli vuotta). Eilen teki ruudun tosi innolla ja meni perälle asti, siitä palkka ja jätettiin yhteen toistoon. Seuraamista on tehnyt innolla myös, en jaksa puuttua pieniin teknisiin virheisiin, kun se vetää niin täysillä. Epätavallisen innokas on ollut pikku treenaaja, heti kun hoksaa että aletaan jotain tekemään, tulee kyttäämään mua ja kun vähänkään taputan käsiä niin hyppelee innoissaan. Lelulla sen saa palkattua paljon paremmin kuin ennen, kaikkein paras palkka on kun saa juosta lelu suussa karkuun.

Tänä iltana lähdettiin pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Ensin odoteltiin kun muut ottivat rataa ja treenattiin keppejä ja yksittäistä hyppyä. Sitten jäätiin halliin yksiksemme ja otettiin vähän radanpätkää. Pisimmillään viitisen estettä (hyppyjä ja keppejä), ei ollakaan taidettu noin pitkää ennen ottaa. Rami ohjautui aika hienosti lopulta, kun ensin tajusin mikä ohjauksessa mättää. Ramille ei sovi sen tyylinen ohjaus, että ladellaan hätäisesti kymmenen käskyä ja huidotaan käsillä vähän sinne päin. Sille pitää antaa selkeät ohjeet, yksi käsky ja selvä käsimerkki, ei mitään sähläystä. Jos käskyjä alkaa toistamaan liikaa, se hämmentyy (on kai tottunut että ekasta käskystä totellaan...) ja tulee vain ihan kiinni minuun. Sen saa irtoamaan paremmin kun ohjaa selkeästi. Irtoamistreenejä pitää silti jatkossa ottaa parin esteen pätkillä kosketusalustalle.

Tänään tuli ekaa kertaa agitreeneissä sellainen tunne, että me ehkä edetäänkin jossain kys. lajin suhteen.. :D

Nopsis päätti kasvaa Ramista ohi... ;)