tiistai, 27. joulukuu 2011

Blogi muuttaa!

 Uusi osoite on raminoomi.blogspot.com 

Kyllästyin lopulta vuodatukseen, kokeillaan nyt sitten bloggeria.
Jätän tämän blogin tänne luettavaksi, jotta voin itsekin käydä lueskelemassa vanhoja juttuja. :)

tiistai, 13. joulukuu 2011

Pimeyden keskeltä

  Bloggaamisinspiraationi on kokenut kolauksen johtuen lähinnä siitä, etten ole saanut otettua valokuvia tai videoita näytille laitettavaksi ainaisen pimeyden takia. Valoa riittää alle neljä tuntia päivässä, ja nämä ajat olen lähes poikkeuksetta koulussa (tai nukkumassa)… Treenaamaan ollaan kuitenkin ehditty aika kivasti, edistyy kyllä pikkuhiljaa! :)
  Viime viikonloppuna ehdin vihdoin ottaa kameran esille valoisaan aikaan, tässä todistusaineistoa:





  Noomi pääsi turkistaan, kuten näkyy (kiitoksia vain avusta Moonalle!), se onkin nyt oikein söpö, kaikki luulevat sitä pennuksi. No, onhan se, ainakin henkisesti… Moona toi myös OSTYn lehden, jonka kantta Noomi pääsi kaunistamaan. Aikamoinen julkkis siis, nimmareita saa pyytää.



  Toissa viikon lauantaina käväisin messukeskuksessa turistina shoppailemassa, näkemässä kavereita, katselemassa näyttelyä ja tietysti tokon KV-karsintakoetta. Olisi hienoa itsekin joskus kisata siellä! Tässä muutama kuva kyseisestä tapahtumasta.
  Tällä kertaa shoppailut jäivät aika pieniksi, mukaan tarttui vain ihana vaaleanpunainen panta Nompelle. Alempana siis kuvia aiheesta materialismionnellisuus, kuvissa esiintyy tuo messarista ostettu ihana panta sekä myöhemmin Ramille hankkimani Back on Track –takki.

  

maanantai, 21. marraskuu 2011

Muumilaakson väki valmistautuu talveen

  Viime viikolla nähtiin jo talven merkkejä. Ensilumet ovat sataneet (ja pysyneet maassa toistaiseksi!) ja lämpömittarin lukemat ovat laskeneet välillä miinuksenkin puolelle. Noomin mielestä lumi on kivaa, koska Noomin mielestä kaikki on kivaa. Kaikki paitsi Pelottavat Jutut. Ramista ei oikein ota selvää, mitä mieltä se on.

  

Kuvia voi klikata ;)
   Nipsu on ahne ja hieman pelkurimainen. Hän on arka, ja niinpä vapaus merkitsee hänelle pelkojen selättämistä. Nipsu on kooltaan pieni, ja hänestä käytetäänkin kirjoissa usein nimitystä ”pikku otus Nipsu”.  – Wikipedia

  Kamera pääsi eilen aamulenkille mukaan pitkästä aikaa. (Ylläolevat kuvat todisteena.) Talvikuvia käsitellessäni sain pitkästä aikaa blogiulkoasuntekemisinspiraationi heräämään. Tykkään kuitenkin tästä nykyisestä ulkoasusta, enkä ole aivan varma haluanko vaihtaa ihan vielä. Mielipiteitä?
  Nyt ollaan myös pikkuhiljaa vaihtamassa koirien ruokaa, pohdiskelin vaihtoehtoja ja päädyin Acana Ranchlandsiin. Katsellaan ja kokeillaan ainakin tuo yksi säkki. Rami siis vaihtaa myös samaan, sille on sopinut melkein kaikki ruuat (paitsi Royal Canin), mutta helpompi syöttää samaa molemmille.


  Treenijutuista sen verran, että Rami on aloittanut palkattomuustreenit taskupalkkatekniikalla uudelleen perusteellisesti, ja nyt kolmen pidemmän koemaisen treenin jälkeen jo alkaa näyttää paremmalta! Ramin kanssa ollaan myös tehty tekniikkaremonttia ruutuun. Noomi on jatkanut voivoi-liikkeiden työstämistä, mikä on sujunut ihan mukavasti. Metalliahdistukset ovat pysyneet kurissa, Noomi on rohkeasti uskaltanut tarttua kapulaan viime viikkoina. Vielä on kuitenkin tekniikkaa hiottavana monissa liikkeissä.

tiistai, 15. marraskuu 2011

Pikkukoiran marraskuu

  Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna käväistiin juoksemassa pari agilitystarttia lähimaneesissa Raipen kanssa. Ram oli radalla aika huippis, toimi tosi hienosti ottaen huomioon lähes olemattoman treenimäärän. Ekalla radalla (agirata) oli nolla aika lähellä, mutta harmittavasti rima tippui alkuvaiheessa rataa. Luulen että Rami reagoi minun liikkeeseen siinä kohtaan, ei ole yhtään Ramille tyypillistä pudotella rimoja. Rata oli muuten aika kiva, tosin heti rimanpudotuksen jälkeen tuli aika pitkä kaarros kun piti kääntyä jyrkästi kepeille (mutta kääntyi! ja ei tullut kieltoa). Loppurata tuntui minusta tosi kivalta, en sitten tiedä miltä näytti, kun ei tällä kertaa videoijaa ollut. Kontaktit toimi, jee!

  Toinen rata oli hyppyrata, ja onnistuin hyllyttämään jo melko alussa. Valssasin suunnilleen kolme vuotta liian myöhään, jolloin Rami ehti livahtaa takana olevalle hypylle. Noh, ei haittaa, ei olisi ollut edes mitään hyötyä hyppärinollasta! Ja loppurata meni hyvin, etenkin loppusuora, jossa jäin vähän odottamaani enemmän jälkeen ja huutelin vain Ramille menemene viimeiset neljä(?) hyppyä. Hyvin haki kaikki, vaikka eivät olleetkaan ihan suorassa linjassa. :)

  Ramin kanssa on aika harvinaisen hirveää olla kisapaikalla ilman häkkiä, huomasin. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi juttu, että Ram kuumuu muiden suorituksista ja aivan liian lähellä olevista muista koirista. Hallikisoissa on se huono puoli, ettei muita pääse karkuun tilanpuutteen vuoksi, jos haluaa pysyä kärryillä milloin on oma vuoro.
  Rami on muutenkin hirveän tarkka omasta tilastaan, kotonakin se vetäytyy omiin oloihinsa ja hyvin harvoin, yleensä kylmällä säällä, alentuu nukkumaan kylki kyljessä Noomin kanssa. (Siitä on kyllä pakko ottaa kuva ensi talvena, on nimittäin aika harvinaista.) Ihmisiltäkään se ei siedä kauheasti lääppimistä ja syliinotto on ihan ehdoton not. Noomin, jonka mielestä pitäisi aina olla mahdollisimman lähellä minua ja Ramia, oli aluksi melko vaikeaa ymmärtää Ramin läheisyyskammoa. Naurattaa vieläkin, kun muistelee paria ensimmäistä kuukautta Noomin tulon jälkeen: nukkumaan mentäessä Noomi aina kömpi Ramin viereen/päälle nukkumaan, Rami katsoi minua erittäin kärsivän näköisenä ja livahti toiseen petiin, jonka seurauksena Noomi meni perässä jne. Ja tätä jatkui pitkään

keskiviikko, 2. marraskuu 2011

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää

  

  Aika tuntuu tosiaan kuluvan ennätysvauhtia. Miten on mahdollista, että ollaan jo talviajassa, kun ihan hetki sitten oli vielä kesäloma? Nyt on jo marraskuu, eli vuosi on kohta ohi. Positiivista on sentään se, että kohta on joulu. Marraskuun alku tarkoittaa myös Pikkuirskin merkkipäivää.

  Vaikea uskoa, että Noomi täyttää jo 2 vuotta! Nyt se on muka jo aikuinen, tosin henkisestä aikuistumisesta ei ole kummempia merkkejä ollut nähtävillä… Mutta ei tarvitsekaan, tykkään kun Noomi on aina niin iloinen ja hassu. Jotenkin miellän sen edelleen ihan pennuksi, näen sen aivan erillä tavalla kuin Ramin sen ollessa saman ikäinen. Vaikka Noomi on nyt paljon taitavampi koulutuksellisesti kuin Rami kaksivuotiaana, oli Rami tuon ikäisenä paljon kypsempi. Tosin Rami ei ole koskaan ollutkaan kovin pentumainen, se oli jo pikkupentuna kamalan itsenäinen ja tosikko… Siinä suhteessa, kuten monessa muussakin, nämä ovat aivan toistensa vastakohtia. Ja molemmat mahtavia persoonia omalla tavallaan. :)

  Noomi sairastui – taas – mahatautiin ja on nyt antibioottikuurilla. Käväistiinpä viime viikolla myös eläinlääkärin päivystyksessä nesteytyksessä… Tässä vaiheessa kokeillaan pikkuhiljaa ruuan vaihtoa ja katsotaan vaikuttaisiko asiaan. Antibioottikuurin takia joudutaan jättämään väliin myös vuoden vimpat agilitykisat.

  Lopuksi vielä synttärivideo,